keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Toisenlainen juttu

Kävin viime viikolla mökillä yksikseni. Lämmitin takkaa, kävin pitkällä metsäretkellä. Saunaa en lämmittänyt, koska en jaksanut tehdä avantoa. Aamulla satoi lunta niin, että pelkäsin jääväni saarroksiin, jollen lähde kotiin. Reissu jäi lyhyeksi, harmitti.

Aika mökillä oli kuin seisahtunut. Tuoksu muistutti hellepivistä, kellokin oli kesäajassa. Jostain syystä ensimmäisellä mökkireissulla keväisin löytää aina kuolleen linnun. Viime vuonna se oli saappaassa ja sitä edellisenä kesäkeittiössä vanhassa lasisessa säilyketölkissä, nyt nurkassa kuistilla. Oikeastaan linnusta oli jäljellä enää vain siipi ja kasa höyheniä, mitä lie lopulle tapahtunut.

Illalla paleli. Vaikka lämmitin takkaa ja laitoin patterit päälle, oli tuvan seinustalla vain kahdeksan astetta. Koko talven kylmänä seissyt mökki lämpiää hitaasti. Petitvaatteet olivat viileitä, kääriydyin niiden alle kahdessa vaatekerroksessa, villasukissa, lapasissa, pipossa ja kaulaliinassa.

Minua ei oikeastaan koskaan pelota luonnon keskellä. Tänä yönä huomasin kuitenkin liiketunnistinvalon menevän mökinkulmalla päälle ja pois. Mietin mikä siellä mahtaa kulkea. Varmasti tuuli heilutteli männynoksia, mutta entäs, jos se olisin varas? Ovikin oli jäänyt lukitsematta.

Jätin television päälle ja menin peiton alle. Nukahdin. Aamulla televisio oli sammunut ja minulla oli kuuma. Tupa oli vihdoin lämmennyt.

Keitin kahvia ja söin jälkiuunileipää. Ohutta ja kovaa. Sellaista, jota ei saa edes leikattua puoliksi.

Sitten laitoin isän kumisaappaat jalkaan ja kävelin metsään. Kävin kaikissa lempipaikoissani. Suolammella. Venepoukamassa. Kuljin sinne, tänne. Yhden kauniin metsäkaistaleen oli aukkohakkuu syönyt. Sellaista se on.

Satoin rätin kokoisia hiutaleita. Vielä eilen oli kevät.

Tuijotin venepoukamasta jäälle. Se lähtee ehkä kahden kuukauden päästä. Sulaa ensin rannasta ja lohkeilee isoiksi lautoiksi, sitten pienimmiksi, lopulta hileeksi. On rauhoittavaa istua laiturilla tökkimässä jäämurskaa kepillä, vaikka onkin aikuinen.

Kuljin kuusimetsän kautta takaisin mökipihaan. Suurten puiden alla ei ollut enää lunta, sammal oli syvänvihreää.

Menin mökkirantaan vaikka olin aluksi ajatellut, että en menisi sinne ollenkaan. Ehkä siksi, että se olisi liian haikeaa. Saunan seinustalla olivat halot sievässä rivissä kuivumassa. Ylempänä riippui rähjäinen onkivapa. Hyvällä tuurilla sillä saa särkiä laiturinnokasta, joskus ehkä ahvenenkin.

Pienen varastoleikkimökin ovi oli lukossa, enkä saanut sitä auki avaimella. Kirvestä ei löytynyt kuistille jääneestä vanhasta arkustakaan, siellä olivat vain kalaverkot. Mietin, miksi isä oli jättänyt ne siihen? Kalaverkot pitäisi säilyttää lukkojen takana. Ajattelin, että veisin arkun kotiin. Se oli siniseksi maalattu ja sievästi kulunut, sopisi meidän olohuoneeseen.

Tuijotin sisään saunakamarin ikkunasta. Sielläkin aika oli paikallaan, vaikka kuulin selvästi kellon tikittyksen oven läpi. Sellaista ääntä olen aina pitänyt rauhoittavana.

Lopulta seisoin laiturilla. Järvi oli paksussa jäässä. Istuin laiturin päähän ja laitoin jalkani jään päälle. Kesällä siinä heilutettiin varpaita vedessä, tietenkin. Sudin jään pintaa jaloillani, lumipeitteen alla se oli kirkasta ja sileää. Jos tuohon hakkaisi avannon, siinä menisi aikaa.

Ajattelin hetken, millaista olisi kulkea jään päällä vastarannalle. Noin vain nousisi siitä seisomaan, ja kulkisi. Mutta enhän minä sellaista tee.

Menin takaisin mökkiin. Pakkasin vähät tavarat kassiin, tyhjensin jääkaapin, jätin kuivat elintarvikkeet kaappiin odottamaan ja lakaisin hieman. Takan edustalla oli mustaa nokea ja puusilppua, muuten oli siistiä.

Napsutin sähkön kiinni ja panin oven lukkoon. Avainta säilytettään ovilaudan päällä. Myöhemmin piti vielä tulla tarkistamaan, että sähkö oli varmasti pois ja oli lukossa. Sitten kuljin pienen matkan metsätietä autolle ja ajoin kotiin. Metsätien vastasataneella lumella oli helppo ajaa. Maantiellä valkoinen lumi oli muuttunut harmaaksi sohjoksi.


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kotituomari iskee: Arnold 2014

Myönnän, mä olen hulluna fitnekseen.

Sen lisäksi, että tykkään käydä salilla ja haaveilen salaa osallistuvani kisoihin, on kisojen seuraaminen erittäin viihdyttävää puuhaa. Kotituomarointi on hauskaa!

Menneenä viikonloppuna käytiin suuren meren takana toiset vuoden suurimmista kisoista itsensä Arnoldin johdolla. Tässä muutamia omia huomioita ja suosikkeja kisoista.

Aloitetaan Bikinistä ja Nathalia Melosta, joka on jokaisen vakavastiotettavan bikinikilpailija esikuva ja suosikki. Kun postaa blogiinsa kuvan Nathaliasta, ja kertoo tavoittelevansa samanlista fysiikkaa, täytyy samaan hengenvetoon todeta, että suomalaiset tuomarit eivät tiedä ollenkaan mitä tekevät ja että täälläkin pitäisi mennä lihaksikkaampaan ja kireämpään suuntaan bikinissä.

Omasta mielestäni on hyvä, että bikini- ja body fitness eroavat toisistaan muutenkin kuin kisa-asun ja poseerausten suhteen, joten nykylinja (mikä se sitten lieneekään) ei aiheuta niin suurta kammoksuntaa kuin useimmissa.

(Tämä kuva Olympiasta.)


Omissa silmissäni Nathalia on käsinyt jonkinlaisen inflaation. Pelkällä pepulla ei pitkälle pötkitä, vaikka bikini-sarjassa se varsin suuressa osassa onkin. Mielestäni minkään ruumiinosan ei pitäisi dominoida liikaa. Varsinkin liikkuvassa kuvassa tulee hyvin esille se, että Nathalialla ei ole kovin kapea vyötärö. Tai on, mutta sivukuvasta se on paksu, ja pullottaa välillä ikävästi. Omaan makuun hartiatkin saisivat olla leveämmät. Esiintyjänä erinomainen.

Bikini-sarjan voitti tänä vuonna Ashley Kaltwasser. Olen hiemna hitaastilämpenevää sorttia, ja minulla keskitikin aika pitkään hoksata, että mikä tässä naisessa on  niin ensiluokkaista, että hän voittaa sekä Olympian että Arnoldin.


(Tämä kuva Olympiasta.)

Ahleyllä on todella pikkuinen keskivartalo, leveät hartiat ja alakerrassa juuri sopivasti lihasta. Stailaus on myös onnistunut: se on aikuismainen ja tyylikäs, eikä sellainen halpa barbie-look, joita usein bikinikisoissa näkee. Ashley muistuttaa minusta rakenteeltaan hieman suomalaista Sara Backia ja stailauksen puolesta myös ihanaa Alonaa.

Kisoissa nähtiin tietenkin myös meidän oma Anna. Tässä kuvassa toisena vasemmalla.



Anna on todella kunis ja hyvä esiintyjä, mutta tulee tuskin koskaan sijoittumaan aivan kärkisijoille amerikankahinoissa. Nimi merkitsee näissä kisoissa. Toisaalta Anna pärjää Euroopassa paremmin myös siksi, että täällä arvostetaan enemmän lihaksikkuutta ja kireyttä myös bikini-sarjassa. Annalta toivoisin näkeväni tulevaisuudessa jonkinlaista lookin uudistamista. Rakenteen puolesta hartia-vyötärö-lantio-suhde on erinomainen, mutta selkä on suomalaiseen tapaan pitkä ja jalat lyhyet. Tatuoinnit eivät mielestäni sovi fitness-kilpailijoille, sillä ne häiritsevät kokonaisuutta ja vievät huomiota, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni.

Tässä liikkuvaa kuvaa, tästä tulee hyvin esille esim. tuo Annan pitkäselkäisyys ja Nathalian pömppövatsa. (Video kannattaa ehdottomasti avata isommaksi Youtubeen.)



Kaikinensa bikiniä enemmän minua viehättää figure-sarjan fysiikat. Tässä lajissa lihasta on enemmän ja kilpailijat ovat kireämpiä. Poseeraus on myös aivan erilaista kuin bikinissä.

Kuvien ei kuitenkana pidä antaa hämätä. Kilpailijat näytävät todella isoilta, mutta todellisuudessa he ovat hyvinkin pieniä. Kyseessä on illuussio, joka saadaan aikaan hyvin pienellä rasvaprosentilla.


Candice Keene vei ansaitusti nämä karkelot.

Tämän vuoden Arnoldissa en valitettavasti nähnyt mitään itseäni suuresti sykäyttänyttä figuressa.



Oikealla Kandice Lewis, jonka fysiikassa on jotakin hyvin miellyttävää, jopa epäluonnollista.

Suomesta kilpailemassa oli Kati Alander, joka ei myöskään sijoittunut kärkisijoille.

(Kuva Olympiasta.)


Katilla on huippu yläkroppa, mutta alakerrassa on ongelmia. Etureidet ovat hyvin dominoivat, kun taas taka-osasto jää jälkeen. Toisaalta myös yläkerrassa olkapäät ovat dominoivat suhteessa vaikkapa leveän selkälihakseen. Raikkaampi stailauskin voisi tehdä terää. Hieno suoritus päästä näihin kisoihin, kuitenkin. Ja ihmisenähän Kati on aivan hurmaava.

Tässä sitä sitten itsellekin motivaatiota. Innolla odotuksissa kevään Fitness Classic, joissa päästään sitten ihan paikanpäälle kotituomaroimaan kotimaan fitness-väki.

***

Jonkun mielestä saattaa kuulostaa kamalta, kun ihmisiä arvostellaan tähän tapaan, mutta haluan huomauttaa, että arvostan suuresti jokaista, joka kilpalavoille nousee, oli hän sitten amatööri tai ammattilainen. Kovaa työtä tuollainen vaatii, itsestäni ei välttämättä siihen koskaan ole. Arvostelu ei mene koskaan persoonaan tai ihmiseen, vain kisasuoritukseen.

torstai 13. helmikuuta 2014

Kaksi asiaa

Ensimmäinen.

Kun tuijotat yhtä nurkkaa tarpeeksi pitkään, sinusta alkaa tuntua, että maailmassa ei ole mitään muuta kuin se nurkka, ja että kaikki muutkin ehkä näkevät vain tämän nurkan.

Harrastin ennenvanhaan enemmän neulontatöitä kuin nykyään. Surffailin neulontablogeissa ja luin neulontalehtiä. Minusta tuntui, että neulonta on tosi in, ja kaikkialla. Nyt kun neulon enää harvakseltaa hiljaisissa yövuoroissa enkä käy neulontasivuilla netissä, ei neulonta vaikutakaan enää olevan kaikkialla.

En väitä, etteikö fitness olisi suositumpaa kuin ennen, mutta kokeilepa. Laita netti kiinni ja mene oikeiden ihmisten pariin. Et luultavasti tapaa kovinkaan montaa joka harrastaisi fitnesstä.

Toinen.

"Tuomarit tietävät aivan tarkkaan mitä he haluavat. Jos lavalla ei ole ketään, kuka vastaisi tätä halua, voi huonompikin kilpailija voittaa. Bikinissä katsotaan ensin naamaa ja bodyssä hartia-vyötärösihdetta." Näin sanoi IFBB:n tuomari Kati Alander. Ja Anna Virmajoki komppasi.



Viime vuoden fitness expon jälkeen harrastajapiireissä kohistiin. Liian laihat tai liian pehmeät kilpialija voittivat bikinikisoja! Mikä vääryys! Siellä oli lihaksikkaampiakin, sellaisia, jotka olivat tosi kireitä!

Ajattelen, että kunnon (lihaksikkuus ja kireys) korostaminen arviointikriteereinä harrastajien puheissa liittyy ajatukseen siitä, että paras urheilija voittaa kilpailut. Se, joka on tehnyt ja kärsinyt eniten.  Tämä liittyy siihen, että fitnesstä ei haluta nähdä kauneuskilpailuna, koska sellaisena se ei olisi harrastajien mielissä yhtä arvostettua. Fitness on elämäntapa ja uhraus, itsekurin mittari. Se on urheilua.

(Ristiriidan muodostaa se, että kunnon fitnesskisuli on hankkinut itselleen silikonit, tekoripset, rusketuksen ja tukan. Blogissa poseerataan huuli tötteröllä, täytettä niissäkin, tietty.)

Oma silmä kiinnittää bikinikisoissa huomion herkästi myös rakenteeseen, esiintymiseen, kasvoihin. Fysiikan tasapainoisuuteen. Pelkkää lihaksikkuutta tai kireyttä ei voi nostaa yksittäisenä asiana esiin parasta fysiikkaa etsittäessä.

Ylläolevaa kuvaa katsoessani ymmärrän hyvin, miksi nro 162 voitti kilpailut.

Silloin, kun kauan sitten aloin lueskella fintess-blogeja, kirjoittelijat olivat sellaisia mimmejä kuin Jutta Vento ja Johanna Koskinen. Näitä naisia arvostan edelleen korkeimmalle. Vuosien työtä, ymmärrystä yksityiskohtiin, ilman turhaa krumeluuria ja tykyttämistä.

Itse en ole urheilija. Muokkailen kehoa omaksi iloksi. "Kun en ole muutakaan saanut aikaiseksi niin päätin sitten lähteä mukaan tällaiseen."

tiistai 11. helmikuuta 2014

Helmikuu


Diettiä takana kuukausi. Paino ei ole pudonnut kuin muutaman hassun kilon ja silti nälkä vaivaa usein. Omaan silmään kirirstymistä on tapahtunut ihan kivasti, ja Alonakin oli sitä mieltä, että olen kaventunut.

Tämä on hyvä näin: ei ole mitään syytä, miksi pitäisi pudottaa kiloja tappotahtiin. Toisaalta en pane pahakseni, vaikka ohjelmaan lisättäisiin aerobista tai kaloreita pudotettaisiin. Kisadietit ovat erikseen, näin muuten on tärkeintä se, että perustyytyväisyys ja tekemisen ilo säilyvät.






Helmikuussa on käyty nuotioretkellä. Sikamakkara ei ole kuulunut ruokavalioon kymmeniin vuosiin, mutta kalkkunamakkaraa saattaa joskus maistella. Siinä on kohtuulliset kaloriarvot, jotka saa hätätapauksessa tungettua omiin makroihin.

Oikeasti asia on niin, että sinappi on ainoa hyvä syy syödä makkaraa.


Tänään yritän selviytyä yövuoronjälkeisestä uupumuksesta.  Tässä manifestoituu täysin se, miksi väsymys lihottaa. Kokoajan tekisi mieli jotain, ja iltaa kohden varmasti pahenee. Kyllä kunnon yöuni parhaita keinoja painonhallintaan.

Edellisen postauksen kysymykseen: Kyllä meillä lapsetkin saavat syödä kuivaa riisiä, kanaa ja parsakaalia jos haluavat. Yleensä pyrin tekemään samaa ruokaa kaikille, mutta eihän se aina onnistu. Toisaalta en tee omista syömisistäni mitenkään kauhean suurta numeroa, joten kyselyjä ei lapsilta ole oikeastaan edes tullut. Ne ovat jo aika tottuneita, että tuo aina välillä hössöttää jotakin.

Lapsiinkin on onneksi saanut juurrutettua jotakin. Teini-ikäinen ottaa usein iltapalaksi raejuustoa ja pienin on hulluna salaattiin ja kaurapuuroon. Joka aterialla lautaselta tulee löytyä jotain vihreää ja joka päivä syödään aamupala, kaksi lämmintä ateriaa, välipala ja iltapala. (Meidän perheessä on kolme lasta, joista kaksi isointa on mieheni ja pienin minun.)

Helmikuussa on puuhasteltu muutakin mukavaa kuin grillattu. Olen käynyt Tampereella treenamassa valmentajan kanssa ja harjoittelemassa poseerausta. Sain tiimiin ikioman fitnessiskonikin, mistä olen iloinen. Osallistuin myös seminaariin, jossa olivat puhumassa kaksi Suomen kovinta, nimittäin Kati Alander ja Anna Virmajoki. Se taisi olla tammikuun puolella. Siitä ehkä lisää joskus myöhemmin.

torstai 9. tammikuuta 2014

12 viikkoa

Hyvää alkanutta vuotta.

Tänään se alkoi täälläkin, nimittäin dietti.

Välidietti, kevätkiristely, you name it. 12 viikkoa.

Alkuvuodesta on mukava olla dietillä, sillä muutama muukin on, joten ei pääse yksinäiseksi. Työkaverit vähentävät ja paastoavat, jumppasali pursuaa yli äyräidensä ja rahka on Prismasta aina loppu.

Omia ruokakippoja katsellessa ei kyllä ensimmäisenä tule mieleen sana dietti, sen verran murkinaa laitaselta vielä toistaiseksi löytyy. Treenit kovenevat sen verran, että luulen näläntunteen kuitenkin iskevän ihmiseen ennenmmin tai myöhemmin.

Maustamatonta broileria, naudan luomujauhelihaa, täysjyväjasmiinia, kvinoaa, parsa- ja kukkakaalia, pinaattia, pähkinöitä, omenia, raejuustoa, rahkaa, mustikoita, heraa, palkkaria, munia, tonnikalaa, tomaattia, kurkkua... Perussetti, siis.

(Liian vähän vihanneksia, IMO. Ehkä sorrun ahmimaan jäävuorisalaattikeriä.)

1900 kaloria, noin 190 g proteiinia ja hiilaria ja loput rasvaa. Yksi vapaa ateria viikossa, joka ei sisällä herkkumättöä.

En yleensä harrasta laajamittaista ruokien esivalmistelua, sillä tykkään siitä kun saan laitta joka päivä ruokaa. Nyt kuitenkin valmistelin 5 päivän safkat kerralla.


Eväsrasiat ovat sympaattisia ja lohdullisia: ne sanovat, et tule kuolemaan nälkään, ruokaa saat seuraavan kerran ihan pian.


Suomalaisten omenien puutteessa ranskalaiset luomut käyvät hyvin. Syön kuorineen ja siemenkotineen, aina.

 
Dietin ohella voi pyrkiä elämässä muutenkin askeesin kaiken yltäkylläisyyden jälkeen. Tämä ajatus tuntuu ainakin itsestäni hyvälle.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Terveelliset jouluherkut, osa 3

Raakasuklaata!

Tämä on ollut mielessä pitkään ja viimein tuli oikea aika toteuttaa.

On pakko sanoa: ei tarvitse enää ikinä ostaa kaupasta suklaata, kun näin hyvää saa näin helposti kotona. Ja parasta tässä on, että mausteet saat päättää itse.

Tai no, parasta on se, että tässä on paljon sellaista mikä on terveellistä.

Tervellisyyshän on suhteellinen ja vaihteleva käsite. Joillekin se on nollakalorinuudeleita ja lightjuomia, joillekin pelkkää proteiinia ja joillekin terveellisyys tarkoittaa mahdollisimman ravintorikasta ruokaa. Oma, kuten varmaan monen muunkin, käsitys terveellisyydestä on jotain tältä väliltä ja vielä jotain siihen lisäksi.

Raakasuklaa on täyttä ravintoa. Siinä on kuitenkin melko paljon kaloreita. Toisaalta tätä herkkua ei teekään mieli ahmia, sillä jo yhdestä palasta saa sielunsa ja ruumiinsa tyydytetyksi. Raakasuklaassa on jäljellä paljon sellaista hyvää, mikä puuttuu teollisesta suklaasta.



Jouluinen raakasulkaa

50 g kaakaovoita
50 g raakakaakaojauhetta
3 rkl hunajaa
3 rkl erytritolia
kourallinen rusinoita pienittynä
1/2 tl piparkakkumaustetta

Sulata kaakaovoi vesihauteessa. Ei hellalla, vaan kraanalämmin vesi riittää. Oma kaakaovoini oli valmiiksi rouhittua, mutta mikäli omasi on suuri köntti, pieni se ennen sulattamista. Varo, ettei vettä mene suklaan sekaan. Metalliset astiat johtavat parhaiten lämpöä.

Kun kaakaovoi on juoksevaa, lisää hunaja, kaakojauhe, erytritol, hunaja ja piparkakkumauste. Sekoittele, kunnes on tasaista ja lisää sitten pienityt rusinat joukkoon.

Itse kaadoin taikinan silikonisen, suorakulmaisen kakkuvuoan pohjalle, jotta sain aikaan levyn. Taikinan voisi myös levittää foliolle, jolloin siitä saisi ohuen levyn. Vaihtoehtoisesti suklaan voi laittaa muotteihin. Ohjeena on, että 15 minuuttia pakkasessa, mutta omani unohtui sinne pidemmäksi aikaa.

"Seuraava askel on laittaa suklaata suuhun ja yrittää olla syömättä". Eli pakkohan sitä oli maistaa. Taivaallista! Mies kehui, ja jopa 9-vuotias oli sitä mieltä, että kyllävain, fazerilla on yksi tämäntapainen suklaa. (Eli täydestä meni, taas.) En osaa sanoa, miltä tämä maistuisi markettien sokeriseen maitosuklaaseen tottuneille, mutta omaan suuhun tämä oli jopa melko makeaa.

Levyn käärin folioon kuin suklaatehtailija konsanaan ja sujautin jääkaappiin. Katsotaan, onko sitä vielä jouluna jäljellä.

Raakasuklaan sekaan voi laittaa ihan mitä ikinä haluaa! Itseäni kiinnostaisi kokeilla vielä ainakin pähkinäsuklaata. Jouluisen vaihtoehdon voisi saada myös taateleilla. Makeutukseen voi käyttää myös sokeria tai suuremman määrän hunajaa, jos tahtoo. Itse en tahdo, joten laiton erytritolia, joka on siis kaloriton sokerialkoholi xylitolin tapaan.

Kaakaovoita, raakakaakaojauhettta ja erytritolia saa luontaistuotekaupoista ja ensiksi mainittuja myös suurimmista marketeista. Oma kaakaovoini on Kärkkäiseltä, erytritol Lifesta ja raakakaakaojauhe Henriksiltä. Raakasuklaan valmistukseen on myös olemassa valmiita pakkauksia.

Raakasuklaa.comissa on paljon tietoa ja ohjeita raakasuklaan tekoon. Seuraavalla kerralla aion kokeilla myös raakasuklaan temperointia, jolloin suklaaseen saa sileämmän pinnan ja lohkeavan rakenteen.

(Tällaisia hekkuja ei enää pitkään nautita, sillä vuoden alusta on ohjelmassa välidietti. Otamme siis kaiken irti näistä viimeisistä hetkistä, kun herkkuja voi kohtuudella makrojensa puitteissa vielä nauttia.)

Terveelliset jouluherkut, osa 2

Joulupuuroa! Ja parastahan tässä on, että sopii mun aamupalamakroihin ilman muutoksia.


Rasvattomaan maitoon keitettynä 50 grammaa riisihiutaleita, sekaan ruususuolaa, Valion pehmeää raejuustoa ja pinnalle ceylonin kanelia ja omenalohkoja.

Ainakin Prismassa suomalaiset omenat ovat nyt olleet varsin edukkaita: 1,39 e kilo. Syön kuorineen ja siemenkotineen.


Sitten vielä pieni kahvivinkki.

Itse olen loupunut kofeiinista jokin aika sitten, koska välttelen kuin rutto kaikkea mikä saattaisi nostaa kortisolitasoja. Lisäksi luokittelen kahvisa saadun energian "mukaenergiaksi", koska se ei oikeasti piristä. Se saa vain kulkemaan entistä enemmän ylikierroksilla, sillä seurauksella, että loppuviimein on vain entistä väsyneempi.

Mutta kahvin maku.

Sitä kaipaan.

Siksipä nautiskelen aamuisin ja iltapäivisin kupillisen Nescafen kofeiinitonta pikakahvia. Joukkoon lisään vielä pikapakuria. Tämä ei tee kropalle mitään pahaa, päinvastoin. Maussa ei aivan ylletä tavallisen kahvin tasolle, mutta kaikkea ei aina voi eikä tarvitsekaan saada.